lauantai 13. syyskuuta 2014

Urbaanit sienet


klikkaa kuva isommaksi

Tänä syksynä en ole lainkaan sienestänyt, en juuri edes nähnyt sieniä luonnossa. Talon kulmalla niitä  nyt kuitenkin näyttää kasvavan ihan kimpassa. En tiedä mitä ovat, mutta kovin kaupunkilaisilta vaikuttavat, kun viihtyvät noin ruuhkassa. Koivun kyljessä ovat, mutta eivät liene koivunkantosieniä. Nehän olisivakin ihan hyviä. Paitsi että niillä on myrkyllinen matkija, myrkkynääpikkä.


perjantai 12. syyskuuta 2014

Tuttu muoto


klikkaa kuva isommaksi

Pyöreys on kaunista. Pyöreydessä täytyy olla jotain hyvin edullista, koskapa se on muoto, joka esiintyy luonnossa niin usein. Vaikka termodynamiikan toisen pääsäännön mukaan systeemit pyrkivät kohti epäjärjestystä, niin silti sääntöä uhmatenkin esimerkiksi mandariini on päättänyt olla pyöreä. Niinkuin on ylipäätään moni marja ja hedelmä. Planeetatkin tuppaavat olemaan pyöreitä. Ja me ihmiset - tai ainakin moni meistä.

P.S. Myöhemmin kokeilin vielä miltä sama kuva näyttää gradientin kanssa:

klikkaa kuva isommaksi


Valokuvatorstai, haaste 335: Pyöreä


keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Håkan Nesser: Levande och döda i Winsford





 Erinomaisen mukaansatempaava psykologinen dekkari. Alkuun kirja ei vaikuta ollenkaan dekkarilta, mutta jännite alkaa hiljalleen tiivistyä, eikä kirjaa oikein malta laskea käsistään.
   Päähenkilö, TV:stä tuttu naistoimittaja on päättänyt murtautua ulos entisestä elämästään, tehdä tilit selväksi niiden kanssa jotka ovat hänet pettäneet. Uuden identiteetin turvin hän vaihtaa ympäristöä ja hävittää kaikki jäljet, jotka voisivat johtaa hänen paljastumiseensa. Suunnitelmaan kuuluu sopivan ajan jälkeen paluu entiseen identiteettiin peitetarinan avulla. Alun perin naisen tavoitteena on ollut vain elää koiraansa kauemmin, mutta vähitellen tulevaisuus saa muitakin suunnitelmia. Nainen toimii kylmän loogisesti, valehtelee sumeilematta kaikkein lähimmilleenkin, eikä uskoudu kenellekään. Voiko suunnitelma toimia? Mihin se voi kaatua? Lukijaa johdatetaan tekemään omia arvailujaan pitkin matkaa. Minut lopputulos yllätti, vaikka osaksi olin oikeilla jäljillä.

Huusiksen arvostelussa sanotaan näin:
”Ruggigt spännande "icke-deckare" av Nesser!En kväll i november anländer en kvinna till byn Winsford på Exmoor i sydvästra England. Med sin hund bosätter hon sig i ett ensligt beläget hus uppe på heden. Hon använder inte sitt riktiga namn och hennes avsikter med vistelsen är oklara. Hon vandrar bland törnen, dimmor och vildhästar. Hon har bestämt sig för att överleva sin hund.Hon har ett förflutet och en historia. Vad har hänt med hennes man? Är han i livet? Vem var han egentligen och vad var det som hände i Marocko för trettio år sedan?Och är det någon som letar efter henne? Levande och döda i Winsford är en bok om att fly från sitt gamla liv. Om att försöka göra upp. Om att kanske börja om trots att man inte är någon ungdom längre."Håkan Nessers nya kriminalroman är en träffsäker underhållningsbomb som rör sig i gränsmarken mellan den klassiska romankonsten och spänningsgenren." Hufvudstadsbladet”

lauantai 6. syyskuuta 2014

Vielä saadaan nauttia auringosta


 Pihlajanmarjojen jo punertuessa luonto yllättää ja

klikkaa kuva isommaksi

hemmottelee lähes helteisellä säällä.

klikkaa kuva isommaksi, Cafe Mellsten
 Vielä saadaan nauttia auringonpaisteesta niin terasseilla

klikkaa kuva isommaksi, Cafe Bella

 kuin uimarannallakin, joko yhdessä

klikkaa kuva isommaksi
tai yksikseen.



klikkaa kuva isommaksi



torstai 4. syyskuuta 2014

Kaura


klikkaa kuva isommaksi
Kaurapuuro on terveellistä ja hyvää!

Valokuvatorstai, haaste 334: Vilja

tiistai 2. syyskuuta 2014

Sisäpäivän viettoa


klikkaa kuva isommaksi


Syksyn kunniaksi minuun iski flunssa: kurkku on kipeänä, pärskin ja räkä valuu. Huh. En siis lähde sen enempää pilatekseen kuin avoimen yliopiston orientaatioluennollekaan.

Sen sijaan voin loikoilla ja miettiä suuria asioita. Kuten sitä, miten ihmiset hoitavat suhteensa kaikkiin satoihin fb-kavereihinsa. Kummitytölläni niitä on lähemmäs tuhat!

Ymmärrän kyllä, että omia kuulumisia ja kuvia on kiva jakaa mahdollisimman monelle; omat asiathan ovat niin kiinnostavia. Itsekin laitan joskus jopa ihan julkiseen jakeluun mielestäni erityisen onnistuneen valokuvan. Tätä en ihmettele ollenkaan. Sen sijaan ihmettelen sitä, miten kukaan voi seurata satojen ihmisten päivityksiä. Siihenhän eivät vuorokauden tunnit voi riittää, ainakaan jos elämässä on muitakin velvoitteita.

Onko siis niin, että sadoista kavereista valitaan pieni joukko ystäviä, joiden päivityksien sallitaan näkyä. Muut suljetaan pois. Kaveruus on siis sitä, että kaverit saavat olla kiinnostuneita minusta, mutta minä en jaksa niiden touhuja seurata. Aika noloa! Vaan minkäs teet.




lauantai 30. elokuuta 2014

Tammenterhot


klikkaa kuva isommaksi

Isonkin tammen tarina alkaa terhona.


Valokuvatorstai, haaste 333: Kasvu