keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät





Finlandiapalkinnon voittaja ja huikean hieno teos. Kirja luotaa monta ajankohtaista ongelmaa hämmästyttävällä tarkkuudella. Lukiessa ihmettelee, miten Valtonen voi tietää niin syvällisesti kustakin aihepiiristä. (Selitys löytynee kirjan lopussa esitetyistä monipuolisista kiitoksista suurelle joukolle henkilöitä, joilta Valtonen on saanut tietonsa.) Toinen huomattava asia on se, että kun Valtonen kirjoittaa eri henkilöiden näkökulmasta, lukija voi hyvin ymmärtää aina kunkin näkökohtia, ja kuitenkin kirjan eri henkilöiden maailmankuvat ja näkemykset toisistaan ovat jyrkässä ristiriidassa keskenään.

Tarina liikkuu luonnontieteellisen tutkimuksen maailmassa. Valtonen kuvaa rinnakkain suomalaista ja amerikkalaista yhteiskuntaa, arvomaailmaa ja tutkimuskulttuuria. Joe on Suomessa vierailevana tutkijana, rakastuu suomalaiseen kollegaansa Alinaan ja saa tämän kanssa lapsen, Samuelin. Yhteiselämä ei kestä vaan Joe palaa Yhdysvaltoihin näkemättä poikaansa koskaan tämän varhaislapsuuden jälkeen.

Yhdysvalloissa Joen uusi perhe ajautuu kafkamaisiin pyörteisiin, kun perheen tytär näyttää jäävän koukkuun niin aivojen hermoverkkoja säätelevien lääkeaineiden kuin aivoja ohjailevan tietoteknologian vangiksi. Joe, jonka tutkimukset perustuvat eläinkokeisiin joutuu terroristeiksi kuvattujen aktivistien maalitauluksi ja joutuu perhettä suojatakseen elämään kuin poliisivaltiossa. Loppujen lopuksi tarinan säikeet Atlantin eri puolilla näyttävät solmiutuvan toisiinsa, mutta mikä lopulta on totuus Samuelin roolista maailmanparantajana. Rakkauden ja kommunikaation puuteko johti tapahtumien tahattomaan eskaloitumiseen.

Häkellyttävän hyvä kirja.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Elli siivoaa


klikkaa kuva isommaksi
 Taitavasti Elli kuljetti sinipiian pois kylpyhuoneesta.

klikkaa kuva isommaksi
 Mielenkiinnolla seuraan minkävärikseksi Ellin turkki lopulta jää.

klikkaa kuva isommaksi
Pää on selvästi ruskea, niskan alue vaalea nutria, mutta jossain valossa näyttää kuin selkään olisi jo tullut enemmän harmaata.

Isoja ja pieniä


klikkaa kuva isommaksi
Venny ja Pamina kävivät tutustumassa Elliin. Kokoero on melkoinen kun Elli painaa 2,1 kg, joten leikkimistä piti, ainakin näin ensivisiitillä, vähän rajoittaa. Mutta kunhan Elli kasvaa ja nivelet vahvistuvat ...

Tänään Elli sitten löysikin itselleen sopivamman kokoisen poikakaverin, kun tutustuttiin naapuritalon Emiliin. Emil on kääpiömäyräkoira, ja vaikka onkin uros niin oli tosi ystävällinen ja leikkisä Ellin kanssa. Ihastus oli selvästi molemminpuolista. Mutta kyllä kääpiömäyräkoirakin on kovin iso Ellin rinnalla.


perjantai 12. joulukuuta 2014

Uusia asioita ja uudet kuteet


Nyt on harjoiteltu ulkoilemista ja remmissä kulkemista. Tämä sujuu ja on oikein hauskaa. Pihalla mennään kova kyytiä ja takapihan metsikössä on kuulkaa jänniä juttuja!

klikkaa kuva isommaksi
  Autoiluharjoitukset taas eivät ollenkaan ole mukavia, ei varsinkaan, kun joku saa odottaa YKSIN autossa kun emäntä pistäytyy Sorsiksella. No, kai jonkun täytyy sitä lohta käydä ostamassa; pelkkiä nappuloita kun ei syö erkkikään.

klikkaa kuva isommaksi
  Tänään sitten kurvattiin kauemmas, oikein Tapiolaan, missä kuljettiin kuin ulkoavaruudessa: parkkihallin läpi Ainoan ostoshelv.. anteeksi paratiisiin, Stockmannin läpi Sampokujalle ja liikkuvia portaita pitkin paikkaan, missä vihdoin oli jo jotain järkevääkin myynnissä.

klikkaa kuva isommaksi
  Ensin kyllä piti sovittaa erilaisia VAATTEITA (ihmisten hölmöyksiä; ei kai susihukkasetkaan hepenissä juoksentele), mutta onneksi ostettiin myös kanaherkkuja ja sitten mannekiini sai palkaksi valita itselleen mieleisen lelun. Valinta oli selvä: kettu sattui heti silmään, onhan meissä vähän samaa näköä.

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi
Tänään on tiedossa vielä mojova oppitunti, kun Venny ja Pamina tulevat kylään. Siitä varmaan enemmän seuraavassa postauksessa.






keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Harjoituksia


klikkaa kuva isommaksi
Pikkupennulle KAIKKI on uutta ja ihmeellistä. Sehän ei mitenkään voi tietää mitä saa tehdä ja mitä ei. Ja aina pitää kokeilla onko se mikä äsken oli kiellettyä vielä nytkin kielletty. Elli kyllä kuuntelee tarkkaan mitä emäntä sanoo. 

klikkaa kuva isommaksi
 Tänään harjoiteltiin kaulapannan pukemista (en tykkää) ja autoilua kahdestaan (en tiedä tykkäänkö siitäkään) kun haettiin entisten lisäksi postista kaksi karva-alustaa (minut jätettiin hetkeksi autoon YKSIN). Ja sitten jätettiin vielä yksin siksi aikaa kun emäntä haki paketin autosta kotiin (ei mukamas saa kannettua samalla kertaa pentua ja laatikkoa).

klikkaa kuva isommaksi
Arvatkaa vaan, maistuiko uni kaiken tämän jälkeen.

Labbiksiin tottuneelle gööttipentu muistuttaa ulkonäöltään enemmän ketunpoika kuin koiranpentua. Kuvista ei mitenkään saa käsitystä siitä, miten hirveän pieni Elli on.
 

tiistai 9. joulukuuta 2014

Kotona


klikkaa kuva isommaksi
 Elli matkusti autossa kuin vanha konkari: hereillä koko matkan eikä yhtään itkenyt. Kotona tutkittiin innokkaasti paikkoja ja leikittiin. Nukkuakin Elli malttaa, mieluiten sylissäni. Ruoka vain ei maistu; vain raejuusto on kelvannut. Mutta eiköhän huominen tuo tähänkin parannuksen.



klikkaa kuva isommaksi
Tätä blogipäivitystä teen Elli polvellani, ihmeen kiltti pieni otus.

maanantai 8. joulukuuta 2014

Erilainen joulukoristelu

klikkaa kuva isommaksi
Yleensä koti koristellaan jouluna kauniiksi. Nyt tehdään toisinpäin: kauniit matot on vaihdettu liukumattomiin kumipohjaisiin, vastakunnostetut antiikkituolit on kannettu pois ja -sohva piilotettu irtopäällisen alle. Lattioille on levitetty sanomalehteä ja vuodesuojia.


klikkaa kuva isommaksi
Oviportti ja leikkikehä on nostettu paikoilleen.

Mutta hyvä niin, sillä mikään joulukoriste tai sisustuselementti ei vedä vertoja koiran katseelle.

Huomenna hän tulee!