torstai 16. lokakuuta 2014

Syksy


klikkaa kuva isommaksi
Ruskan värit loistavat syksyssä, mutta joskus syksyn syvin olemus - tietynlainen haikea hyvästijättö - kuvastuu myös vähemmillä väreillä.

klikkaa kuva isommaksi


Valokuvatorstai, haaste 340: inspiroituminen kuvasta:




keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Pentu-uutisia


 
klikkaa kuva isommaksi

Sanotaan, että vain lapset ja hullut puhuvat keskeneräisistä asioistaan, viisaammat kertovat asiansa sitten kun kaikki on valmista ja selvää. Kuulun selvästikin ensinmainittuun joukkoon, koska  en malta olla kirjaamatta ylös uutisia, jotka saattavat osoittautua omalta kannaltani onnellisiksi. 

No niin, Wäliharjun kenneliin on eilen syntynyt gööttipentue, kolme urosta ja neljä narttua. Kennelin etusivun kuvassa komeilevat vasemmalta pentujen isä, emä ja isänemä.

Tässä saattaa nyt olla vastaus ystävän etsintään, josta kerroin aikaisemmassa postauksessani.


perjantai 10. lokakuuta 2014

Aallon kuolematon aaltoviiva

klikkaa kuva isommaksi


Onnistunut muotoilu kestää ajasta toiseen. Yhdessä vaimonsa Aino Marsion kanssa Alvar Aalto muotoili vuonna 1936 maljakon, jonka nimeksi tuli Savoy, tuon perinteikkään ravintolan mukaan, joka osti oikeudet maljakkoon.

Nyt, vuosikymmenienkin jälkeen maljakko on edelleen suosittu, monessa koossa ja monen värisenä, nyt nimellä Aalto-maljakko. Aalto- ja Savoy-maljakot muistuttavat toisiaan, mutta eivät ole sama asia: Savoy on ohuempaa lasia ja siinä näkyy käsityön jälki. Ennen oli kaikki toisin, talot kestäviä ja maljakot kauniita. Nyt on vain kova kiire.


Valokuvatorstai, haaste 339: Muotoiltu


sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Kunnes kuolema ...

klikkaa kuva isommaksi
 .... teidät erottaa.
Niin lupasin tasan neljäkymmentä vuotta sitten rakastaa kumppaniani myötä- ja vastoinkäymisissä. Tai ehkä vihkikaavasta oli jo silloin poistettu tuo ajallinen yksityiskohta. Ja aika omituinenhan se olisi ollutkin. Ajattelen nimittäin, että vaikka myötä- ja vastamäen yhdessä kulkeminen konkreettisesti tietenkin päättyy kuolemaan, niin ehkä toisessa, ihmisymmärryksen ulkopuolisessa todellisuudessa asia ei olekaan niin.

Kummallista, että juuri kirkollisessa vihkikaavassa rakkauden oletetaan päättyvän kuolemaan, vaikka kuitenkin sanotaan että rakkaus ei koskaan kuole. Ei kai sanonta sitä tarkoita, että rakastava ihminen ei koskaan eikä mistään suutu tai kyllästy, vaan nimenomaan sitä, että elämää laajemmassa kosmisessa tietoisuudessa sielut voivat olla erottamattomia, myös kuoleman jälkeen. Tätähän ei kukaan voi tietää, mutta ajatus on lohdullinen.
  

klikkaa kuva isommaksi
Le coeur a ses raisons que la raison ne connaît point - Sydämellä on järkeilynsä, joita järki ei tunne (oma vapaa käännökseni). 

Näin on sanonut 1600-luvulla elänyt ranskalainen filosofi, matemaatikko, uskonnollinen ajattelija ja proosan mestari Blaise Pascal. On asioita, jotka voi tavoittaa vain sydämen kautta, intuitiivisesti. Intuitio on joskus siis edelläkävijä, ja järki loogisine päättelyketjuineen kulkee jälkijunassa. Uskonnollinen ajattelu varmasti kuuluu tähän kategoriaan, samoin kuin taide ja muutkin luovat oivalukset.


perjantai 3. lokakuuta 2014

Olennaista ....


klikkaa kuva isommaksi
... kaikessa kaikkivoipaisuudessamme on huomata kauneutta ympärillämme ja muistaa kaiken rajallisuus.

Valokuvatorstai, haaste 338: Olennainen

tiistai 30. syyskuuta 2014

Makroilua ompelulaatikossa


klikkaa kuva isommaksi
Entinen makrohaaste on nyt Pienen Linnun Tiny Things. Tällä viikolla kuvataan pieniä ompelulaatikon esineitä.

Tähän kokeilin ensimmäistä kertaa uutta salamanpidikettä, johon saa kiinni myös sateenvarjon valon heijastamista varten. (Hain sen tänään postista ja opetteleminen ei oikeastaan ole vielä edes alkanut.) Ensimmäisen kokeilun tulos oli aika tumma, mutta raw-muotoisen kuvanhan saa helposti muutettua näyttämään melkein high key -otokselta ;)

maanantai 29. syyskuuta 2014

Ystävä haussa


klikkaa kuva isommaksi


Hyväntuulinen, huumorintajuinen ja ystävällinen perusasenne kaikkia kohtaan - siinä toivelistani ystävälle. 

Vuoden yksinelämisen jälkeen olen kypsynyt ajatukseen arjen jakamisesta ystävän kanssa. En sopeudu yksin olemiseen, minusta on paljon hauskempaa herätä yhdessä, syödä yhdessä, ulkoilla yhdessä ja ylipäätään kysyä kaverilta, mitä tehtäisiin. En ole minä-ihminen; olen me-tyyppi. Kaipaan symbioosia, jossa olen tarpeellinen jollekulle ja jossa lähelläni on minulle tärkeä olento.

Pulma on vain siinä, että kuka tai mikä tahansa ei ollenkaan käy. Nuoruusvuosien harharetken pohjalta minulla kun on kokemusta siitäkin, että ihminen ei milloinkaan ole niin yksinäinen kuin ollessaan yhdessä väärän ihmisen kanssa. Tärkeää on aito yhteys ja sielujen sympatia, muuten yhdessä oleminen on vain rasittavaa.

Tarvittavat ominaisuudet tulikin jo lueteltua. Ulkonäöllä ei ole niin väliä, mutta tyypin pitäisi olla jotenkuten hallittavissani eikä sen tarpeiden tyydyttäminen saisi asettaa kohtuuttomia vaatimuksia. Sisäsiistiksi opettaminen tietysti tulee ottamaan oman aikansa, mutta uskon selviäväni siitä, kunhan maltan toimia kärsivällisesti ja järjestelmällisesti. Ruuan kanssa saan myös olla tarkkana: liialliseen hellämielisyyteen ei sovi sortua, ettei kaveri pääse lihomaan. 

Luulen, että toiveideni kohde on jo löytynyt; nyt vain sopii toivoa että saan sen omakseni. Siis kunhan se ensin syntyy. Kyseessä on tietenkin koira, tarkemmin ottaen länsigöötanmaan pystykorva. Seuraavaa pentuetta odotetaan lokakuun puolenvälin paikkeilla. Peukut pystyyn. Jos nyt ei onnistu, ei silti syytä lannistua: häntä pystyyn ja kohti uusia pentueita.