perjantai 31. lokakuuta 2014

Parsakaalikeittoa


klikkaa kuva isommaksi
Pitkästä aikaa muistin taas parsakaalikeiton, tuon superterveellisen ruoan, joka kuului pitkään omaan vakioruokalistaani. Yksinkertainen tehdä, maukas ja kuten sanottu terveellinen: mukaan tulee erilaisia sipuleita, runsaasti kurkumaa ja  mustapippuria, sakeuden saamiseksi pikkuisen perunaa ja paljon parsakaalia plus persiljaa. Suola tulee kasvis- tai kanaliemikuutiosta. Tarkka ohje lähdeviitteineen löytyy täältä.



torstai 30. lokakuuta 2014

Syksy vei, syksy vei ...

... rakennuksilta hanslankarinko?  No ei, kattotyöt jatkunevat vielä, 


klikkaa kuva isommaksi

  mutta pihan hiekkalaatikossa ei enää näy leikkijöitä

klikkaa kuva isommaksi
  
 eikä koirarannan penkillä meren ihailijoita

klikkaa kuva isommaksi



Houkutuksia


klikkaa kuva isommaksi

Ravinto on elämisen ehto, mutta voi se joskus olla houkutuskin - lohturuokaa. Ruoka tuo hyvää mieltä ja yhdistää ihmisiä. Paras mauste - nälän jälkeen - on hyvä ruokaseura. Yksin syömisestä puuttuu aina jotakin.

klikkaa kuva isommaksi

Valokuvatorstai, haaste 342: Ruoka


keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Venny ja Pamina kävivät kylässä


klikkaa kuva isommaksi
Kyllähän kylässä hauskaa on, mutta kaikkein paras hetki sittenkin on silloin,
kun oman emännän askelet kuuluvat ovella!


klikkaa kuva isommaksi


perjantai 24. lokakuuta 2014

Kari Hotakainen: Luonnon laki




 Hotakainen lähestyy aina ajankohtaisia sosiaalisia kysymyksiä anekdoottien kautta. On dementikon omaishoitajana toimiva vanha mies, jonka poika on loukkaantunut vakavassa onnettomuudessa ja jonka pojantytär synnyttää ensimmäisen lapsensa. On hoitohenkilökunnan työuupumusta, sukupolvien välistä ymmärtämättömyyttä, on huumekauppaa ja vielä varmaan oli paljon muitakin ongelmia.

    Hotakainen kuvaa asioita tilannekomiikan kautta, mutta minusta hänen huumorinsa ei ole lähestulkoonkaan yhtä herkullista kuin esimerkiksi Minna Lindgrenin. Hotakaiselta olen aikaisemmin lukenut Ihmisen osan ja kuten silloin ajattelen nytkin että Hotakaisen tyyli sopisi paremmin käsikirjoitukseksi TV-sarjaan tai elokuvaan; kaunokirjallisuutena hänen tyylinsä ei ainakaan minulle kolahda. 

Paljon tilanteita, vähän ajattelua ja pohdintaa. Ihmiskuvaukset jäävät ohuiksi ja pintapuolisiksi, henkilöt eivät herää elämään, eivät synnytä lukijassa mielenkiintoa tai myötätuntoa. Kielikään ei tuota suurta lukunautintoa. En olisi tätä ryhtynyt lukemaankaan ellei kyseessä olisi ollut yhteisesti sovittu lukupiirin kohde.

torstai 23. lokakuuta 2014

Matkakuvia


Kävin pikavisiitillä Veronassa ja samalla myös Venetsiassa ja parissa paikassa Garda-järven rannalla. Pääasiana oli muutamaan viinitaloon tutustuminen. Koska haluan matkustaa kevyesti ja huolettomasti, en ottanut mukaani kameraa. Ehkä hyvä niin, sillä en osaa keskittyä kuvaamiseen samalla kun keskityn johonkin muuhun. Ihan ilman räpsimistä en silti selvinnyt, vaan pitihän minun  pari kertaa turvautua kännykkäkameraan.

Tässä saaliini:

klikkaa kuva isommaksi
 Pohjois-Italian kaunista maaseutua. Kuohuviinitalon ravintola, jossa syötiin tulomatkalla lounasta.

klikkaa kuva isommaksi
True love is forever. Veronan tärkein nähtävyys, Julian parveke vetää ihmisiä yhä vain, vuosisatojen jälkeen. Romeota ei ikävä kyllä näkynyt.


klikkaa kuva isommaksi
Paitsi kanavistaan Venetsia tunnetaan myös rutosta. Kuolema Venetsiassa, Thomas Mannin kuolematon rakkauskertomus sekin, omalla tavallaan. 

klikkaa kuva isommaksi
 Pakko oli ottaa kuva kanavastakin gondoleineen.

klikkaa kuva isommaksi
Kaikkein hauskin juttu Venetsiassa on sen tunnusmerkki siivekäs leijona lakikirjoineen. Välillä otus on varustautunut myös miekalla, ehkä uskottavuutensa vahvistamiseksi. Tämähän on sukua Suomen leijonalle. Mikäköhän siinä on, että juuri ne alueet, joilla leijonia ei ole, haluavat sen niin mielellään vaakunaansa?



Pilli vesilasissa


klikkaa kuva isommaksi
Vesi ja lasi, läpinäkyviä molemmat. Tietysti on muitakin läpinäkyviä juomia, mutta tässä on vain vettä.


Valokuvatorstai, haaste 341: Läpinäkyvä