torstai 21. toukokuuta 2015

Kävipä hullusti

klikkaa kuva isommaksi
Ellin rakkain lelu, punainen villapallo oli tietenkin mukana, kun Elli oli hoidossa kasvattajan luona. Mutta kävi niin ikävästi, että siellä pallo hävisi.

No, taitavana käsityöihmisenä alkuperäisen pallon tekijä neuloi Ellille uuden tuotapikaa. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Joko oli uuden pallon neulos löyhempää tai sitten on leikkijän hampaat ja leuat  siinä määrin vahvistuneet, että rajussa leikissä lystille tulikin pikainen loppu.

klikkaa kuva isommaksi
Harmin paikka!

tiistai 19. toukokuuta 2015

Ohuita renkaita

klikkaa kuva isommaksi
Ohuita ovat purjon siivut ja renkaat.


Makroviikot, haaste : Ohut

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Vihdoinkin kotona!

klikkaa kuva isommaksi

Elli pääsi eilen kotiin kasvattajan luota, missä on ollut hoidossa kuukauden, kun emäntä poti kotona välilevytyrää. Kotona alkoi heti armoton opettelu portaiden nousemiseksi, koska emäntä ei enää voi/uskalla Elliä kantaa. 

Ellin ongelma on alusta-arkuus, mikä tekee sen, että vaikka joku asia fyysisesti onnistuisi, niin pelko estää edes yrittämästä. Kaikenlaisia konsteja kokeiltiin ja (ristiriitaisiakin) neuvoja saatiin niin kasvattajalta kuin koiraterapeutilta. Hyvän ystävän kekseliäisyys ja avuliaisuus tuli Ellille avuksi ja tänään asiassa otettiin oikea tiikerinloikka eteenpäin.

Pelko on paljolti jo voitettu ja ainakin matoilla peitetyt portaat menivät jo niin riemukkaasti, että illalla Elli hyppäsi itsekseen sohvalle.


klikkaa kuva isommaksi

Harvoin on emäntä näin iloinen moisesta tempusta. Osoittaahan tämä, että Elli on voittanut joitakin aikaisemmin vaivanneista arkuuksistaan ja oivaltanut miten pääsee tulokseen, jota ennen on osannut vain haikailla, siis omin voimin sohvalle!

perjantai 15. toukokuuta 2015

Bokeh


klikkaa kuva isommaksi
Makroviikkojen haaste - bokeh - oli tällä kertaa hauska, mutta haastava.

Wikipediasta löytyy tällainen määritelmä:

Boke (jap. 暈け, boke, "sumeus") on valokuvaustermi, jolla tarkoitetaan valokuvan syväterävyysalueen ulkopuolisten alueiden subjektiivisia esteettisiä ominaisuuksia.

Nikonin sivulla Bokeh for beginners kerrotaan näin:

Adjectives that describe bokeh include: smooth, incredible, superb, good, beautiful, sweet, silky, and excellent… but what exactly is it?

Luonnon aukea



klikkaa kuva isommaksi: Telaniitty Haukilahdessa

Valokuvatorstai, haaste 368: inspiroituminen kuvasta:

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Giulia Enders: Suoliston salaisuus. Kaikki kehomme keskeisestä elimestä.

Tämän sain lainaksi ystävältäni, joka oli ostanut sen matkalukemisekseen. Kirja yllätti minut kiinnostavuudellaan ja hauskuudellaan. Harvoin saa lukea näin mainiosti popularisoitua tieteellistä tekstiä! Giulia Enders valmistelee väitöskirjaansa Frankfurt am Mainin mikrobiologian ja sairaalahygienian laitoksella Saksassa.

Kirja tarjoaa kattavan näkemyksen suoliston rakenteeseen ja toimintaan: miten  toimiva työnjako sen eri alueiden välillä vallitsee, miten monimutkainen hermojärjestelmä sillä on ja miten hienosti se toimii yhteistyössä aivojen kanssa. Toisaalla on näytetty toteen miten sydämellä on oma hermojärjestelmänsä, jota on kutsuttu jopa sydämen pikkuaivoiksi, mutta suolisto ei jää huonommaksi.

Myös suoliston bakteerimaailmasta lukija saa kattavan katsauksen. Sisällämme vallitsee oma universuminsa, jonka järjestys ja hyvinvointi on pitkälle kiinni oikeanlaisten bakteerien hyvinvoinnista. Kannattaa  pitää huolta probioottien ja prebioottien riittävästä tarjonnasta ja välttää hyvisten tuhoamista turhilla antibiooteilla.

Kuin pisteenä iin päällä kirjassa on erittäin hauska ja osuva Jill Endersin kuvitus. Kuvitus yhdessä mainion kirjoitustyylin (ja Elina Lustigin hyvän suomennoksen) kanssa sai minut monta kertaa hyvälle tuulelle ja jopa nauramaan.

 

Mårten Westö: Som du såg mig då. Noveller.

Kokoelma novelleja jotka kaikki kuvaavat päähenkilönsä sisäistä ääntä tai elämää. Eräissä  ei varsinaisesti tapahdu mitään, vaan henkilöt muistelevat tai esittävät monologia jollekin jota lukija ei välttämättä tiedä. Tunnelma kaikissa on ahdistava, henkilöt yrittävät selvittää sisäisiä ongelmiaan puhumalla. Kaikki jää kuitenkin jotenkin kesken, ulospääsyä ei tunnu löytyvän. Lukija ahdistuu.
   Kirjoitustyyli tukee sisältöä: tavattoman pitkiä, jopa kahden sivun mittaisia lauseita, jotka etenevät tajunnan virran tavoin. Siis ei mitään Marcel Proust –tasoa.  Kappalejakoa ei juuri nimeksikään, joten siitäkin syystä erittäin työlästä luettavaa. Kirjaan palatessaan ei tahdo heti löytää, mihin viimeksi oli lopettanut.

Kun tekijän sukunimi on Westö, niin lukija asettaa ennakko-odotuksissaan riman helposti liian korkealle. Mårten ei ole Kjell. Kummallisinta on sen, että näistä ei edes oikein jäänyt mitään mieleen. Alanko tulla vanhaksi ja höperöksi