Vähitellen alan vihata tekniikkaa. Vuosi sitten ostin uuden tv:n (Samsung) sekä tallentavan digiboxin (Topfield). Nyt digiboxi lakkasi toimimasta. TV kyllä toimii, mutta digiboxin tarvitsen ohjelmien tallentamiseen.
Kaikeksi onneksi tallessa oli vanha boxi (jonka olin korvannut uudella sen jälkeen kun YLE oli muuttanut tekstiformaatin sellaiseksi että se ei mahtunut ruudulle - vain todetakseni hieman myöhemmin, että YLE on sittemmin runsaiden valitusten johdosta vaihtanut formaatin ennalleen, joten vanha boksini toimii taas), jonka kanssa kaikki sujuu. Vika siis ei ole antennikaapelissa.
Tänään sain sitten itsestäni niin paljon irti, että vein boxin Vallilaan huoltoon. Ja kas - siellä laite toimi moitteettomasti. Vika siis ei ole antennissa, kaapelissa eikä digiboxissa. Kotiin tultuani testasin vielä, että kaukosäädin toimii: se siis vaihtaa boxiin kanavat, mutta edelleenkään signaalia ei ruutuun ilmesty. Ei myöskään menu-valikkoa.
Arrrrrgh. Samsungin sivuilta en löydä edes puhelinnumeroa, mihin voisin soittaa ja tilata pojan hoitamaan asian kuntoon. Voin vain ladata sivukaupalla erilaisia käyttöohjeita, joihin en jaksa paneutua. Miksi kaiken pitää olla niin hankalaa?
Tunnen itseni satavuotiaaksi, syrjäytyneeksi mummeliksi, joka ei kohta osaa käyttää edes televisiota.
Elliä ei tekniikan pettäminen paljon hetkauta. Hänelle riittää elämässä iloa muutenkin. Eilen löytyi tasapainoilutyyny, joka tuntui mukavalta hampaisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.