Tämän nappasin kirjaston bestseller-hyllystä. Mazzarella
kirjailijana herättää minussa kahdenlaisia ajatuksia. Toisaalta pidän hänen
tyylistään kirjoittaa omasta elämästään ja omista ajatuksistaan. Hän saa eloa
ihan arkisiin tuokioihin ja lukija näkee helposti kaiken silmissään. Hänen
suhtautumistapaansa toisiin ihmisiin en aina voi ihailla: hän on omalla
tavallaan itsekeskeinen ihminen. Ehkä se on perua hyvin suojatusta ja
hemmotellusta lapsuudesta. Toisaalta en pidä hänen tavastaan suoltaa kirjojaan:
teksti soljuu kuin tajunnanvirta, Mazzarella hyppää aiheesta toiseen
epäkoherentisti ja täyttää tekstiä faktapitoisesti joko suorilla sitaateilla
tai referaateilla lukemastaan. Lukija ei aina jaksa seurata. Ehkä tämä on
kustantajan ja kirjailijan yhteinen strategia kassavirran luomiseksi.
Kaikki Mazzarella päähän pälkähtäneet tai silmien eteen
sattuneet aiheet eivät välttämättä lukijaa kiinnosta. Mutta omasta arjestaan
hän kirjoittaa eloisasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.